Ilman miestä ei täydellinen onni löytynyt, mutta olin silti aivan mahdottoman tyytyväinen elämääni. Kunnes odottamatta löysin sen Oikean Miehen elämääni. Kuten odottaa voi, loksahti kaikki paikoilleen, Onni vaelteli kukkuloilla, kunnes Mies päätti lähteä jahtaamaan unelmiaan. Siitä seurasi suruista suurin, eli menetys ja ikävä, kunnes Mies päättikin unelmiaan jahdatessaan noutaa minut surun keskeltä pois. Mikä onnistuikin melkein, mutta ei ihan.
Minun ritarini valkean ratsunsa selässä kuvitteli, jotta nainen voi unohtaa kaiken kokemansa traumaattisen ja jatkaa elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Teoriassa toimii, mutta entä käytännössä?? Juu ei, ei toimi. Kyllä tuollainen tunnemyllerrys jättää jonkinnäköiset jälkensa, joka on johtanut nykyiseen tilanteeseen. Blue mama. Olen äiti ensimmäistä kertaa, ja aivan mahdottoman onnellinen, mutta onnea varjostaa surullisuus mitä on vaikeaa syrjäyttää.
Tänne asti ollaan hengissä selvitty, vaikka usko ja tahto oli välillä loppuakkin. Eteenpäin mennään kohti parempaa, eikä periksi anneta! Näin on päätetty. Tervetuloa seuraamaan minun tunteidenmyllertämää sinisen sävyttämää taaperoarkeani unelmieni prinssin rinnalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti